Epätoivo /Runotorstai 2797

Sinä menit sen miehen luo.
Ajatuksissasi
vaikka istuit siinä vieressäni.
Otit vastaan jokaisen hänen lyöntinsä.
Niinkuin olisit kaivannut sellaista elämää.
Sitä oli oksettavaa katsella.

Luulin että olisit nyt
minun.
Että eläisit.

Mutta sinä jatkat kyyristelyäsi
heidän edessään ja
hymyilet kuin lammas heidän sanoilleen.
Jotka he lausuvat vain sinua vahingoittaakseen.
Heidän valtansa sinuun on välillämme,
näyttää siltä että se olisi aina ollut

ja sinä ikuisesti ulottumattomissani.

/tämä on kirjotettu yhden tarinani pohjalta mutta niin että se hyväksyy myös muut tulkinnat. "On olemassa kursiivinen melankolia" herätti tällaisia ajatuksia. -ill./